lauantai 4. huhtikuuta 2015

Nielurisaleikkausta ja pakkopaastoa

Blogin päivittely vähän jäi. Mutta täällä taas, jatketaan...

Ohessa postaukseen liittymättömiä kuvia blogihiljaisuuden ajalta.

Gore-tex -kalvolla varustetut ns. huonomman kelin lenkkarit!
Näillä(kin) kävelis vaikka kuuhun asti!



Paino ehti maaliskuun alussa käydä jo tasan 71 kilossa. 25.3. paino oli 71,5kg. Samaisena päivänä joitain tunteja myöhemmin makasin leikkauspöydällä.

Nielurisojen poisto, ei mitään sen dramaattisempaa.

Odotettu ja toivottu, mutta myös pelätty operaatio. Joka olisi pitänyt tehdä jo kauan kauan sitten, jos olisi ollut viisaampi. Toipumisaika 2 viikkoa.



Reilu viikko kulunut. Mitään kovin kiinteää en ole saanut alas, sattuu. Lääkkeitä on sitten mennyt senkin edestä, nyt jo onneksi vähenemään päin. Ja mehua ja marjakeittoja. Painoa lähti tasan viikossa 3,7 kiloa (eli painoin 67,8kg 1.4.) ja suunta jatkunee, kunnes pystyn taas kunnolla syömään. Tällä hetkellä kun ihan nesteidenkin nieleminen on hiiiidaaaasstaaaa.
          Läskiähän tässä pakkosyömälakossa ei hirveästi lähde, joten katsellaan sitten, miten paljon tulee rytinällä takaisin. Aion kyllä alusta asti pitää kiinni tästä projektistani, eli en vedä ensimmäisenä kymmentä pitsaa napaani, kun jotain pystyn syömään.

Toipumisen jälkeen pääsen toivottavasti reippaasti taas ulkoilun ja kotitreenien pariin. Ja ennen kaikkea, olen todennäköisesti enemmän terveenä ja vähemmän sairaana / puolikuntoisena! Se tekee hyvää tälle projektille, koska sairaana maatessa kaikki aika menee harakoille.

Toistaiseksi myös puhuminen sattuu ja välillä ääntä ei edes tule. Mutta viikon päästä olen toivottavasti jo täysin kunnossa.



Few days later...

Painoa on pudonnut lisää = ruoka ei vieläkään mee. Nyt paino 67,1kg (4.4.), mutta sentään edistystä siinä, että olen jättänyt kipulääkkeet lähes kokonaan (1x panacod / vrk nyt parina päivänä).

Kaikesta päätellen kohta voisi hiljakseen yrittää maistella hieman ravitsevampia juttuja, kunhan ei mitään kovaa ja "terävää". Syöminen (kuten juominenkin) on vielä varmasti ihan äärimmäisen hidasta ja mitään kuumaa en edes yritä. Mutta kohta on pakko saada jotain kunnon ravintoa tähän elimistöön, ettei käy hullusti.

Leikkausta edeltävänä viikonloppuna meillä oli
tällainen pieni koiruus ja kavereita kylässä :3

Tämä kuva on kaverin luona samana viikonloppuna otettu.

Nyt lähden ensimmäistä kertaa asunnosta ulos KYMMENEEN päivään, voitteko uskoa!

Palailen pian, ainakin valmistuneiden käsitöiden merkeissä ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Muista jättää kommentti! :)

Kaikki voivat kommentoida, mutta kommentit näkyvät vasta, kun olen ne itse käynyt hyväksymässä.