maanantai 19. marraskuuta 2012

Lenkkeilyä ja koirakäsitöitä

Blogi tuntuu jälleen menevän pelottavan koirapainotteiseksi.

Oltiin tänään tunnin lenkillä, minä ja koirat. Juostiin kolme pätkää niin pitkälle kun mä sillä kertaa jaksoin. Maisakin oli tänään ihan intopiukeena juoksemassa, eikä raahautunut perässä sen näköisenä että häntä ei nyt oikeen huvittas juosta. Minäkin jaksoin yllättävän hyvin juosta ja pian toivottavasti jaksan vielä pidempiä ja pidempiä matkoja.

Alkumatkassa, ennen juoksentelua, kaivoin taskun pohjalta kuonopannan, jota ei olla hetkeen käytetty ja voi sitä yhteisymmärryksen ja harmonian määrää! Vähän se härveli taas inhotti Lottaa ja kerran se jäi paikalleen jumittamaan - arvatenkin mä voitin sen vetokilpailun ja päästiin taas eteenpäin. Pientä muistuttelua remmin kireydestä, mutta ei mitään sen kummempaa taistelua. Ah!
         Toi koira ei kyllä mee pilalle millään, mutta ei sen päähän kyllä saa taottua mitään tarpeellistakaan... Että sellanen piilokovis meillä. Saisin nostaa sen vaikka takajaloista ilmaan ja silti se vaan tykkäis musta ja antais koskee mihin vaan ja tehdä mitä vaan. Toi sen luonne on kyllä jotain niin perin juurin kummallista, etten tiedä miten sen selittäisi. Se on samaan aikaan niin alistuva ja arka, mutta kuitenkin kovapäinen siinä mielessä, että se ei jää muistelemaan ikäviä asioita, eikä pahemmin hyviäkään. Lisäks sillä on valtava eroahdistus sisätiloissa, mutta se katoaa täysin kun päästään ulos. Miten se voi olla tollanen?

Kuonopanta kiukuttaa ja lätäköt on kivoja (kevät 2012)

Se vetää ja mä kiellän, nykäsen hihnasta, vedän takasin, nostan sen remmillä taaemmas, pysähdyn, vaihdan suuntaa tai teen mitä vaan, eikä se silti millään koskaan ikinä opi, että vetämisestä seuraa aina jotain tollasta. Kehun remmi löysällä kulkemisesta, eikä se silti ikinä opi, että remmi löysällä kulkeminen on toivottavaa. Nameja koitettu - ei toimi, se ei syö niin suuressa häiriössä kuin mitä kodin ulkopuolella oleminen sille on.

Kuonopantaa se vihaa. Sen kanssa se suostuu sentään toisinaan kulkemaan fiksusti - kunnes se unohtaa ja alkaa kiskoa, muistaa taas ja lopettaa. Sitten se vetää naaman maahan ja hinkkaa sitä, kun kutittaa ja tuntuu inhottavalta. Mutta kai mä sitten kiusaan sitä koko loppuelämän sillä kuonopannalla, kun ei kerran muuten onnistu. Mun sisällä vaan joku ääni huutaa, että sen pitäis oppia kulkemaan remmissä ilman sitä saamarin ärsyttävää vehjettä. Että mussa on joku vika kun en saa sitä oppimaan.

Vetäminen on tosin helpottunut keväästä, jolloin Lotan mielestä ainoa mahdollinen keino päästä eteenpäin oli kiskoa 100% ajasta kuin hullu. Siinä meni kädet rakoille ja koiran hengitys pihisi, kun panta painoi kaulaa, mutta silti oli kiskottava ja vedettävä ja hinattava ihmistä perässä, koska eihän se muuten tulisi sieltä ollenkaan mihinkään. Tällaisten lenkkien jälkeen Lotan silmätkin olivat ihan punaiset, enkä mä voinut sille mitään, kun se vaan kiskoi ja kiskoi.

Mä vaan haaveilen, että meidän lenkkeily olis vielä joskus sellaista, että toi kulkis mun vierellä vaikka ilman remmiä, ottais kontaktia ja kuuntelis mua. Siihen tuskin päästään koskaan.

En mäkään tykkäis pitää tollasta
nenäni ympärillä! (kesä 2012)

Oli miten oli, lenkin jälkeen koirat sai hetken rauhoittua ja sitten oli ruokailun aika. Kalkkunan luutonta jauhelihaa. Lotalle maistui jälleen vallan hyvin, söihän se tota jo eilenkin. Maisalle laitoin puolet purkkiruokaa ja puolet raakaa ja söi se siitä raa'asta osan. Pari kökkärettä oli silti pakko nostaa kupista ja jättää siihen - onneksi Lotta kävi sitten siivoamassa ne parempiin suihin.

Koira-aiheiset tumput puikoilla, aloitettu joskus
keväällä ja vieläkin ne on samassa vaiheessa!

Jottei ihan menisi koiriksi, niin täytyy nyt sanoa, että tänään tuli yksi uusi ja erittäin tarpeellinen neulottava to do-listaan, nimittäin korvaläpällinen solmittava pipo lenkkeilyyn. Tänään jäätyi korvat taas, kun oli ihan vaan normaali pipo päässä ja paluumatkalla tuuli tuli suoraan edestä. Ja näitäkin täytyisi tehdä varmaan ainakin kaksi, nimittäin kylmille ja tosi kylmille ilmoille omansa. Pari kivaa ohjetta onkin jo mielessä...

Nyt kuitenkin takaisin joululahjatehtaan pariin!

6 kommenttia:

  1. Meillä oli koiran kanssa ihan sama ongelma vuosi sitten. Nykyään kulkee pääsääntöisesti ihan nätisti ja jos unohtuu, niin pelkkä hihnan kiristäminen saa sen lopettamaan.

    Käyttäytyi kuonopannankin kanssa samalla lailla. Kun oltiin kokeiltu kaikki keinot, niin tajuttiin, että tää on niin innoissaan menossa joka paikka, että ei malta olla vetämättä. Tehtiin johtajuusharjotuksia ja aina kun veti, niin samantien seis ja koira vierelle istumaan. Sitten liikutaan vasta, kun ottaa katsekontaktin.

    Nämä toimi meillä, vaikka ensimmäisellä kerralla saikin odottaa KAUAN ennen kuin kontakti tuli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Jotain tuon tapaista olen jo koittanut, mutta pitää koittaa uudestaan ja sinnikkäämmin. :) Toivon todella, että tuo toimisi meilläkin!

      Poista
  2. Ja kun ei meinaa istua, niin sitten koira käsketään maahan. Siinä vaiheessa ainakin meillä viimeistään tulee katsekontakti ;)

    Toivotaan, että toimii. Ja nämä neuvot on alunperin tullut kasvattajalta, jolla on monen vuoden kokemus koirista. Toivottavasti toimii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeiltiin... Tuo kyllä istuu joo, istuu vaikka puolikin tuntia, mutta mua kohti ei katso edes vahingossa. Jostain syystä katsekontakti näyttää olevan sille jotenkin ihan hirveän kamalaa...

      Jatketaan siis kokeiluja ja varmaan namien kanssa jonkinlaisia kontaktiharjoituksia sisällä.

      Poista
  3. Juu, me harjoitellaan myös sisällä, Eli namit käsiin, nostat ensin silmien eteen ja lähdet vetämään käsiä eri suuntaan. Toinen keino on laittaa pala nakkia suuhun ja, kun koira katsoo silmiin, niin "sylkästä" se koiralle :D

    Kaikkea sitä ihminen joutuu koiran vuoksi tekemään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah, niinpä! Täytyy tosiaan ruveta treenaamaan. :)

      Poista

Muista jättää kommentti! :)

Kaikki voivat kommentoida, mutta kommentit näkyvät vasta, kun olen ne itse käynyt hyväksymässä.