lauantai 29. syyskuuta 2012

Kakkosvaihe

Olin torstaina kakkosvaiheen arvioivassa ajossa ja perjantaina liukkasradalla + teoriatunnilla. Nyt on kakkosvaihe siis purkissa. Autokouluna mulla oli Tampereen Kalevassa sijaitseva Autokoulu Sampo, jossa kyseinen suoritus maksoi 249 euroa.

Torstaina mulle lykättiin käteen uudehkon Volkswagen Kuplan avaimet ja repsikan paikalle hyppäsi autokoulun opettaja. No aika tökkivää ajoa sillä autolla, kun en ollut sellaisella ikinä ajanut. Itselle en sellaista kyllä haluaisi, vaikka aika veikeän näköisiä pelejä ovatkin. Ei mitään tietoa, missä sen nokka tai perä menee, kuten varmasti kuplan muodot tietävä voi kuvitella. Ja siitähän mä en tykkää.
          No, arvioiva ajo meni kuitenkin hyvin ja toisella ajokierroksella kulutus putosi 1,4 litraa satasella. Arvioivassa ajossa tosiaan pääasiassa tuijotettiin auton kulutusta. Kyseisen kokemusten jälkeen (syke alussa varmaan yli kahdensadan) oli oikeasti ihana hypätä oman tutun sivikin rattiin.

Perjantaina herätys 6:50 ja (kaikesta huolimatta) en eksynyt kertaakaan ja olin perillä 15 vaille 8. Siellä oli jo muitakin siihen aikaan. Liukastelua oli ensin 50 minuuttia mutkaliukkaalla ja sitten pienen tauon jälkeen samat 50 minuuttia suoralla liukkaalla. Suurin osa ajasta tosin meni jonottamiseen, jonka ajaksi aina sammutin auton, koska jonotuspaikka oli hieman laskevassa mäessä ja jonossa pääsi siis eteenpäin vain jarrua päästämällä. Honda lähti kiltsti käyntiin joka kerta (aamullakin heti ekalla yrityksellä, mikä on jo hyvä, yleensä se on ollut vähän aamu-uninen).
          Liukastelu meni ihan jees ja pari kertaa auto kiepahti nätisti ympäriinsä - kerran ihan tarkoituksettomasti, enkä vieläkään tiedä miksi. Ehkä renkaat sitten vaan meni linkkuun, vaikka omasta mielestä olivatkin aika suorassa.

Jonossa ekana, kohta mennään taas! (kännykkälaatu, jee)

Parin tunnin tauon aikana ajelin syömään Heseen ja otin tavoistani poiketen minikanahampurilaisen, isot ranskikset ja marianne-pehmispyörteen. Yleensä otan siis kana-aterian fantalla, mutta nyt mulla oli omaa juotavaa repussa mukana, niin en jaksanut ottaa juomaa turhaan. Lisäksi kävin läheisestä kirjakaupasta poimimassa mukaani kaksi pientä ruutulehtiötä autoon, koska siellä kaipaa aina joskus muistipaperia. Hintaa oli hurjat 70cnt/kpl, nyt tuli kyllä konkurssi.

Sitten tosiaan oli teoriatunnit ja niistä nyt ei ole sen kummempaa kertomista, kuin että siellä oli pahaa automaattikaakaota, jota en maistamisen jälkeen juonut yhtään. Sain silti kieleni poltettua, kuten aina.

Vielä pitää pyytää Ikaalisten katsastusasemalta mun todistus siitä että pimeelläajo on suoritettu jo ykkösvaiheessa ja toimittaa se tonne autokouluun, niin sitten voinkin jäädä odottelemaan - uusi kortti pitäis mun laskujen mukaan tulla vasta tammikuussa ja se on sitten vissiin voimassa vaan 15 vuotta, minkä jälkeen täytyy uusia kuva ja tulee uusi kortti ja silleen. Mutta mistäs sen tietää, vaikka tässä innostuisi vielä jotain muita kirjaimia hankkimaan ton normi-B:n lisäksi. Ei tosin vielä moneen vuoteen, enkä osaa vielä sanoa, haluaisinko mielummin ajaa moottoripyörällä vai jollain isolla autonmöhkäleellä.
         Jos mulla olis hevonen, hankkisin kyllä jonkin sortin rekkakortin, että voisin ajaa heppaa ympäri Suomea! Vaan onneksi ei ole sellaistakaan elukkaa. Eikä varmaan tule, ei hevosta, ei koiraa, eikä mitään muutakaan, vaikka sen päätöksen takia tuntuu tavallaan ikävältä. Ei musta silti varmaan olis siihen, en mä jaksais. Mä olen liian laiska ja ilman eläintä on helpompi unohtua sisälle neulomaan ja datailemaan. Ja samalla voi huokailla haikeasti, kun näkee ikkunasta jonkun ulkoiluttamassa koiraa.

Miten tää meni taas tähän?

Oli miten oli, ilman eläintä ei tule liikuttua. Sekä koira että hevonen lisäävät omistajansa liikkumista aika hurjasti, mutta kummassakin on se pakollisuus siihen hoitamiseen ja tietysti eläimen omistaminen ei ole mitään ilmaista puuhaa. Ilman pääsee niin paljon helpommalla, mutta jää paitsi niin paljosta, minkä lisäksi jää sisälle mätänemään, saa pahimmassa tapauksessa siitä jonkun sairauden tai lihoo muodottomaksi palloksi.

Kyllä, liikkuminen on mahdollista ilman minkään maakunnan elukoita, mutta meikäläisellä ei vaan riitä kiinnostus siihen kuin kerran tai kaksi vuodessa, mikä ei ihan täytä säännöllisen liikunnan rajoja. Autourheilu ja muu autoharrastaminen ei sen sijaan vaadi minkäänlaista ihmeellistä liikkumista, ellei auton korjaamista lasketa. Sitäkään ei tosin niin paljoa tule kenenkään tehtyä, että sitä voisi liikunnaksi sanoa. Neulomisessa liikkuu vain kädet ja nekin ihan olemattoman vähän, samoin kuin ompelemisessa ja virkkaamisessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Muista jättää kommentti! :)

Kaikki voivat kommentoida, mutta kommentit näkyvät vasta, kun olen ne itse käynyt hyväksymässä.