maanantai 9. tammikuuta 2017

Joululahjoja

Tulihan sitä taas näperreltyä...
Olihan se kivaa, mutta onneksi joulu on vaan kerran vuodessa! Huhhuh!


Otin suuren haasteen ja ompelin ihan ensimmäisen paidan koskaan. Enkä aloittanut mistään helpoimmasta mahdollisesta! Yllättävän vähän mokailin tätä tehdessä. Tämä siis iskälle.

Kuviollinen trikoo on Nansolaista, palalaarista, molemmat kankaat Poppanavakasta. Kaava löytyi Joka tyypin kaavakirjasta ja tähtihässäkkään löytyy ohjeet Björk-blogista.

Tähtikuvio on pakko hyödyntää myös myöhemmin omiin vaatteisiin, tahdon paitoja ja huppareita samalla idealla toteutettuna! No, kun nyt edes pääsisin joskus siihen asti, että rupeaisin oikeasti itselleni ompelemaan...


Siskolle lähti myöskin Nanson trikoosta juttuja, väri on vaan eri. Eli pipo ja tuubihuivi.

Ohjeet jostain netistä googleteltuja, en nyt enää sitten edes löytänyt samoja joilla nää tein. Mutta samapa tuo, sen verran yleispäteviä nämä pipojen ja tuubihuivien ohjeet. Kangas sieltä Poppanavakan palalaarista myös. Tarvisi varmaan itsellekin surautella parit pipot ja tuubihuivit...


Parit lapasetkin tuli tehtyä. Äidille punaiset (edelleen sitä Nanson trikoota) ja tädille tähtikuvioiset (vuosi sitten ostettu Eurokankaasta). Vuorena näissä ihana merinovilla-interlock, Poppanavakasta sekin.

Kaava on piirretty Tehtaamon ohjein. Vuosi sitten tein parit samanlaiset (joissa kuminauha oli ommeltu vuoreen, siksi näyttävät vähän erilaisilta) ja tekeillä on itsellekin - edelleen samaa Nanson trikoota, mutta sinisenä tällä kertaa! Sit on koko perhe puettu samaan kuosiin. Äidillähän oli pari paitaa jo tuosta samasta ennestäänkin, ihan Nanson valmistamia siis.


Mummulle näpertelin lyhdyn, jollainen on kertakaikkiaan pakko tehdä itsellekin vielä!

Pohjana tässä on "ikivanha" lasipurkki, joka sävyltään oli vaalean vihreä. Se oli mummulta kotoisin, joten palasi nyt vähän erilaisena takaisin. Lyhtyyn on lasipurkin lisäksi käytetty mattamustaa dc-fixiä (leikattu askarteluveitsellä!), sellofaania ja paristoilla toimiva 40 ledin jouluvalo.

Lyhdyssä on siis neljällä sivulla kaksi peuraa (toisella sarvet) ja kaksi lehdetöntä puuta. Sopivasti sekä jouluinen että ajaton. Ja helppo sijoittaa mihin vaan patterikäyttöisyytensä vuoksi.

Patterikotelo on vähän tylsästi vaan purkin metallisen kannen päällä. Suunnittelin alunperin, että sen olisi voinut liimata kannen sisäpuolelle, mutta eihän tuo mokoma mahtunut...


Ihana päästä ompelun makuun viimein!
Toivottavasti saan pian ommeltua lisää :)

tiistai 29. marraskuuta 2016

Kirje joulupukille

Täällä se taas on, halusitte tai ette, vuosittainen kirjeeni joulupukille!

Mun oma toivelista


- Imuri, sellanen pölypussiton, koirankarvoista kunnialla selviävä malli olis kiva - lainaimurilla mennään edelleen.

- Saumuri, vanha, huollettu kone olis parempi kuin uusi muovirimpula, monet huoltoa tekevät liikkeet myy sellaisia ja takuunkin niihin saa.

- Promarker -tusseja, "neutral tones" -setti eli harmaan sävyille olis tarve

- Ottobre-lehden tilaus että saisi hyviä kaavoja ompeluun! Ottobre on ihan ykköslehti siihen, mulle osuvin olisi woman + family -setti, jossa naisten kaavoja ja family -lehdessä miehillekin jotain.

- Pieni kaijutinsetti tietokoneelle. 2.0 tai 2.1 -setti (2 kaijutinta subbarilla tai ilman, pienehkö koko plussaa). Tällä hetkellä mulla ei ole tietokoneelle minkäänlaisia kaijuttimia.

- Tarve olisi myös kuulokkeille edellisten hajottua, mutta ne mun täytyy itse käydä sovittamassa kaupassa, kun mun päähän ei puoletkaan kuulokkeista istu, joten esim. verkkokauppa.comin lahjakortti olis tähän oikein pätevä ratkaisu.

- Ja lisäksi tähän sekamelskaan tarvis pöytämikrofonin, ei väliä onko 3,5mm -liittimellä (eli samanlaisella kuin kuulokkeet yleensä) vai USBilla. Koska kuulokkeet tulee olemaan langattomat ja todennäköisesti siis ilman mikrofonia ja jotain kautta se oma äänikin tarvis saada koneelle päin kulkemaan.

- Back on Track:in niskasuoja auttais ehkä mun ikuiseen niskajumiongelmaan (linkki, koko S, luulisin).

Kaijuttimet (kuva: Logitech)


Toscan toivelista


- Purutyyny, hurjat suojelukoirat kuulemma tykkää sellasista ja toi ihminen sanoi, että mäkin varmaan tykkäisin, vaikken ihan suojelukoira olekaan.

- Lahjakortti Tampereen koirauimalaan, uiminen on niin kivaa, mut en mä talvella tarkene järveen mennä.

- ... tai johonkin lähiseudun koirakouluun, kun kuulemma noita tottelevaisuusliikkeitä pitäis valvovan silmän alla vähän treenata. En kyllä ymmärrä miksi...

- Herkkuja! Pitäis olla viljattomia, viljalliset ei kuulemma tee mulle hyvää.

- Leluja! Vinkuvat on multa kielletty, mutta kaikki muu kyllä kelpaa, myös aktivointilelut.

hännänheilutus-terkuin: Tosca

Purutyyny (kuva: Berra)

Liskojen toivelista


- Liskot huutaa yhteen ääneen, että ruokaa! Joo, älkää laittako ötököitä lahjapakettiin, Reptilemaniacsin, Zoopetin tai Faunattaren lahjakortti olis ehkä kivempi siellä pukinkontissa kuin ne elävät ötökät. Reptilemaniacs on näistä ehdottomasti paras, mutten edes tiedä saako sinne lahjakortteja, aina kannattaa kysyä... Zoopet (Lielahdessa) on sitten toisiksi paras.

- Samoista paikoista sais myös uusia piiloja ynnämuuta roipetta terroihin, myös parille termostaatille ja sensellaiselle olisi tarve, mutta näiden kanssa varmaan oikeesti paras mennä sillä lahjakorttilinjalla, ettei mee turhan mutkikkaaksi.

- Jonkinlainen kirjevaaka tms. jolla pystyy tarkasti punnitsemaan pieniä liskonpoikasia, joiden painot on luokkaa 1-10g (isommille käy mun keittiövaaka, mutta ihan vastasyntyneille/-kuoriutuneille ei riitä tarkkuus) olisi erittäin tarpeen, koska kevään aikana on toivottavasti odotettavissa jälkikasvua liskoille, toivottavasti sekä skinkeille että gekoille.

Ruokaa mulle heti tänne nyt! t. leoskityttö Sade

Ja tähän loppuun vois vielä sanoa, että todellisuudessa se on se raha, mitä tällä hetkellä eniten tarvitsisi. Ihan elämiseen.

maanantai 29. elokuuta 2016

Liskoblogi

Liskojutut sai oman blogin, ihan vaan, kun muuten tästä tulisi ihan sekamelska.


Saanko esitellä: Frostheart reptiles

Käykää tykkäilemässä myös facebookissa!




Käykää liittymässä lukijoiksi, jos liskot (edes kuvat) kiinnostaa!

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Liskojuttuja

Liskot voivat hyvin ja jauhomadoistakin on ensimmäiset koppakuoriaiset maailmassa.
Vielä kun saisi jättijauhomadot menestymään, koska Sade ei syö pienempiä...

Jauhomatoja ja niiden koppiksia.

Sade on tyttö. Helppo tunnistaa netin ohjeilla.
Balleriinan elkeet...



Sade on osoittautunut mukavaksi, uteliaaksi ja rauhalliseksi neidiksi. Se on useampaan kertaan käynyt mun kädellä ihmettelemässä, eikä säiky turhasta. Jättijauhomatoja se syö yhden kerrallaan, joten se saa niitä usein, ei nyt ihan joka päivä. Muut ötökät eivät ole tähän mennessä kelvanneet.

Laitan nyt kunnon kuvasaastetta tästä pilkukkaasta neidistä :)





Terraarioprojektejakin on meneillään, yksi isompi ja yksi pienempi. Isomman valmistuessa tulee työn alle seuraava isompi terra. Muovimattoa, dc-fixiä, lasileikkuria, silikonia, reikäpeltiä... Tee-se-itse -ihmisen unelma (ja mähän olen just sellanen).

Kyllä, arvasitte oikein, tämä näyttää lähtevän ihan lapasesta. 5.7. hain kotiin 5v leoskipojan, joka sai nimekseen Sumu. Hänestä tulee ehkä Sateelle puoliso, mutta ainakin yksi naaras pitäisi olla enemmän, että niitä voisi asuttaa samassa terrassa. Nuo jätkät kun tuppaavat kuulemma vähän turhan innokkaasti härnäämään tyttöjä, jos ovat kahdestaan ja sitten tyttö stressaantuu.

Sumu on väriltään ilmeisesti Murphy Patternless. Aloin jo suunnittelemaan, että etsin jostain neidon, jolla on tämä patternless-geeni (ko. väri siis tarvitsee tuon geenin tuplana "näkyäkseen"). Saa nähdä, mistä kaukaa sellaisenkin sitten joskus löytää... Kolmannen voisi ottaa jonkun räikeämmän, täytyy tutkia miten periytyvät. 3 + 1 -porukka kuulostaisi aika kivalta.

Sumu vielä kuljetuslaatikossaan.

Lisäksi sinikieliherra Shaskar "Sakke" tulee mulle pariksi kuukaudeksi hoitoon. Kunhan saan sillekin terraarion valmiiksi. Tässä riittää kyllä puuhaa! Sumu siis muuttaa siihen nyt työn alla olevaan ja Sakke sitten siihen, jossa Sumu on nyt. Ja sitten se pikkuterra tulee ihan varaterraksi / mahdolliseksi poikasterraksi jollekin joskus (jos vaikka ensi keväänä tulis jotain suomuvauvoja). Myös Sateen nykyinen terra pitäisi joskus laittaa kuntoon, kun nyt se on vain nopea viritelmä.

Shaskar viihtyy hupussa :D

Mulla on nyt jo ihan hurjasti lisää liskokuvia, joten näitä tulee nyt tänne kyllä lisää! Yritän saada myös terraarioprojekteista jotain järkevää kuvallista selostusta aikaiseksi. Myös ihan muita käsityöjuttuja olis postattavana odottelemassa kuvien editointia... Huhhuh!

Mistä aiheesta te lukijat haluaisitte kuulla? Kommentoikaa! :)

Lisäsin myös uuden sivun, jossa lyhyet esittelyt liskoistani.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Suomukavereita

Herranen aika miten kauan on aikaa edellisestä postauksesta!
Yritän ryhdistäytyä... Jos ei muuta, niin laittamalla kivoja kuvia.

Sabia on elellyt tyytyväisenä mun luona maaliskuusta lähtien ja olen ollut kovin tyytyväinen. Persoonallinen neiti, joka keksii kyllä vähän väliä kaikkea jännittävää terrassaan - kyllä tulee ihan tosissaan naurettua sen toilailuille.

Sabia 29.6.2016 (tässä väritys ehkä realistisimmillaan)

12.4.16

14.4.16

Unten mailla 18.4.16

Tässä nyt jotain kuvaa Sabian tämänhetkisestä asumuksesta. Tarkoitus on saada sille myöhemmin isompi terra ja enemmän kaikenlaisia virikkeitä ja sisustusmateriaalia. Vastoin netin lajikuvauksia, nämä tyypit kiipeävät ihan kaikkialle minne vain pienillä töppöjaloillaan pääsevät ja mulla onkin muutama kippurapuu ja jyrsijöille tarkoitettu puusilta odottamassa...


Elämä yhden koiran ja yhden liskon omistajana tuntui mukavalta, mutta sitten kaverille tuli leopardigekko! Ja sitten niitä alkoi näkyä ihan jatkuvasti facebookissa, kaiken maailman herppiryhmien kautta. Jotenkin ajauduin myös leopardigekkojen oman facebook-ryhmään. Hiipi mieleen sellainen haave, että jospa sellaisen hankkisi joskus. Veikeitä otuksia.

Ja yhtäkkiä törmäsinkin facebookkia selatessani ilmoitukseen. Miehelle hankittu lisko olikin erossa jäänyt naiselle, joka (tosi yllättävää) halusi siitä sitten luopua. Hupsista vaan, olikin sitten nouto liskolle ja sen tavaroille sovittu juhannuksen jälkeiselle tiistaille ja niinpä pikkuinen muutti mun luokse. Noin kolmevuotias leopardigekko, oletettavasti naaras. Se sai nimekseen Sade.

Sade ensimmäisenä iltana kotona, vähän ujostutti.
28.6.2016

Sateella oli ollut turvepohja terraariossaan, mitä ei missään nimessä leoskeille suositella. Ne saattavat syödä sitä ja kuolla suolitukokseen. Myöskään mikään muu suuhun mahtuva irtonainen pohjamateriaali ei käy. Lisäksi sen wetboksi oli homeessa ja sen vessana käyttämä piilo täynnä ulostetta. Vähän heikot olosuhteet ollut, mutta onneksi lisko itse vaikuttaa terveeltä eikä ole edes mitenkään erityisen laihassa kunnossa.
         Sateen mukana tuli ihan valtava terraario, joka ei juuri nyt mulle mahdu mihinkään, joten virittelin sille nopsaa tyhjillään olevan liukuoviterran kuntoon, joka on sekin kooltaan vähintäänkin riittävä. Pohjalle laitoin pari muovimatto-näytepalaa, joita aiemmin sain rautakaupasta ilmaiseksi ja paljaaksi jäävälle osuudelle talouspaperia - väliaikainen ratkaisu, mutta ihan siedettävä.

Sade itse lienee puun takana piilosilla, mutta tässä hänen asumuksensa.

29.6.2016

29.6.2016

Laitan lisää kuvia suomukavereista piakkoin, niitä on nimittäin kertynyt jo aika paljon! Minulla on mm. kuva toissapäivältä, kun Sade uteliaana kiipesi mun kädelle (ja käveli siitä kaikessa rauhassa yli). Meistä on siis jo tulossa kavereita hyvää vauhtia. Ihastuttava, rauhallinen, mutta utelias neiti.

Tässä mietiskelin, saisiko Sabiankin totutettua käsittelyyn samoin... Ensimmäinen mielikuva oli Sabia hyökkäämässä suu auki kohti mun sormiparkoja. Ehkä sitä silti voisi kokeilla, ei se niin kovaa pure. Kai.

Kaiken kukkuraksi miehen skinkkiherra on tulossa pariksi kuukaudeksi hoitoon mulle. Se saa asuttaa Sateen mukana tullutta terraa sen aikaa ja sitten katsotaan, miten näitä puljataan uusiksi.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Toivelista

Synttäreihin ei oo enää kauaa ja kaikenlaisia tarpeita olis taas...

Imuri. Pölypussiton ja koirankarvoista selviytyvä malli olis kiva ja todellakin tarpeellinen, koska tällä hetkellä lainaimuri tuskailee koirankarvojen kanssa epätoivoisesti ja kaipaa jo kotiin takaisin.

Saumuri. Huollettu vanhempi kone olisi täydellinen, halvat markettiromut ei mun käytössä kestä. Monet ompelukoneita huoltavat liikkeet myyvät näitä vanhempia huollettuja koneita, ihan takuun kanssa.

Iittala Teema valkoisia syviä lautasia uupuisi vielä 2-4kpl astiastosta.

Pyöränkuljetusteline auton vetokoukkuun, tulis todella tarpeeseen! Päästäisi parempien pyöräilyreittien varrelle Toscan kanssa reippailemaan.

Pyöränkuljetusteline

Kantinkääntäjä, kehuttu apuväline mun peitetikkikoneelle ja auttaisi hirveästi vaatteiden ompelussa. Kone on Huskylock s21 ja Ompelijanmaailma myy siihen sopivaa kääntäjää. Tää olis ihan super tarpeellinen, takuulla hyvä ja ollut jo pitkään mun "pakko saada" -listalla.

Orbiloc -pantavalo Toscalle, mieluiten keltaisena. Sellainen olis kestävä ja hyvä, paljon kehuja olen näistä kuullut. Monet eläintarvikekaupat myyvät näitä.

Orbiloc

Metallinoutokapula, yllättäen koiratreeneihin. Sellainen keskikokoinen.

Ruutunauhat, edelleen koirarteeneihin, löytynee isommista koiratarvikeliikkeistä kysymällä.


Kirjoja:
Tie tottelevaisuusvalioksi
Ossin ompelukirja
Mekkotehdas aikuisille

Lehtitilauksia:
Ottobre (woman)
Suuri Käsityö

Rahakin kelpaisi, koska haaveena olisi mm.
- koulutuksiin ja kilpailuihin osallistuminen Toscan kanssa
- collieyhdistykseen liittyminen
- tietokoneen hajonneen näytönohjaimen uusiminen (sinnittelen ikivanhalla huonolla näyttiksellä tällä hetkellä)
- kunnolliset juoksukengät - nykyiset on jo hajamispisteessä
- auton pitäminen liikennekunnossa, vakuutettuna ja katsastettuna

Toki esim. S- tai K-ryhmän lahjakortille aina löytyy käyttöä, koska ruokaa on ostettava, mutta muuten kyllä ilahtuisin ihan rahasta rahana.


Tosca:
- syö raakaruokaa eli lihaa, ei ollenkaan teollisia koiranruokia
- tottelevaisuustreeneissä saa viljattomia nameja, esim. Oscarin kalkkunaherkkua jota saa ihan Prismasta, jos haluaa meidän treenejä tukea muuten kuin rahallisesti
- oikeastaan kaikki ei-vinkuvat lelut kelpaa neidille, vinkuvat on toistaiseksi jäähyllä
- ei syö kauppojen kuivattuja luita tms. pureskeltavia, vaan raakaluita pakastimesta

Lisko:
(kyllä, mulla on nykyään sinikieliskinkki, en ole ehtinyt kertoa siitä vielä maailmalle)
- syö herne-maissi-porkkanaa pakastimesta, yhtä tiettyä kissanruokaa ja eläviä jauhomatoja, joten sille on ehkä vähän vaikea ostaa mitään ruokaa...
- on muutenkin kovin vaatimaton ja helppo otus, joka ehkä kaipaa tällä hetkellä vaan paria luonnosta poimittua oksaa ja kiveä terraarioonsa - kun vaan saisin aikaiseksi
- lahjakortti Zoopet:iin (uusi liike Lielahdessa) tai Reptilemaniacsille (Nokialla, nettikauppa) tulisi kyllä varmaan liskon hyödyksi käytettyä, jos ei muuten niin ostaisin niitä jauhomatoja...


Älkää ottako vakavasti. En mäkään ota. Kunhan kirjoittelen.
Seuraavassa postauksessa esittelen valmiin terraarion ja sen asukkaan!